Tänään on tuntunut kummallisen iloiselta ja inspiroivalta koko päivän. Oloni on erityinen myös siksi, että sen ristiriita suorastaan kumpuaa sisimmästäni. Huominen ahdistusta aiheuttava tentti luulisi masentavan, mutta mielessäni minusta tuntuu aivan muulta.
Henkeni suorastaan salpautuu jollain jännittävällä tavalla ja perhoset tuntuvat pyörivän vatsassa. Kehen minä olen ihastunut? Ehkä kevääseen? Ehkä elämääni?
Ehkä siihen malttamattomaan ja palavan tuntemattomaan tulevaan joka odottaa minua nurkan takana?
Kelluilen mahdollisuuksien hämmentämänä ja onnellisena vaaleanpunaisten saippuakuplien joukossa enkä tiedä mitä tehdä. Oranssin sumuinen valo sokaisee aistini, mutten toivokaan niiden palaavan. Voin vain toivoa oloni jatkuvan ja eräänä päivänä ehkä löytävän perille asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti