Sakura lallallaa

Anteeksi onnestani

Hmmh.

Ihmettelen miksen ole tähän blogiini saanutkaan enää uutta otetta.

Olen ollut niin masentunut ja alakuloinen silloin kun aloitin tämän kirjoittamisen, että tuntuu suorastaan tyylini pettämiseltä ruveta kirjoittelemaan tänne kuinka onnellinen olenkaan lähiaikoina ollut.

Kai se sitten menee niin että surulleen odottaa lohdutusta ja tahtookin siksi puhua siitä ääneen

etsien apua ja piristystä.

Onneaan taas ei halua jakaa kenenkään kanssa.

Enintään sen yhden ihmisen, joka on sinulle sen onnen tuonutkin.

Ainakin minä olen sellainen.

Joten anteeksi. Pahoittelen onneani.

Onneksi niitä synkistelyblogeja riittääpi.

Jos kuulumiseni kiinnostavat iloista huolimatta, suosittelen siirtymistä

 tänne.

Uusi minä

Hei. 

Arvatkaa mitä? Minä olen onnellinen. Ihan oikeasti.

Oli vaikeaa kuvitella erilaista elämää. Oli vaikeaa uskoa, että voisi ansaita enemmän. Ansaita sellaista, mistä en osannut edes haaveilla. Ansaita sen, mikä täydentäisi minua ja antaisi minulle energiaa kasvaa ja kehittyä.

Minä olen muuttunut. Löysin vihdoin oikean itseni. Sellaisen, kuin olen aina pohjimmiltani ollut. Ei enää naamareita, ei piiloutumista. Ei enää miellyttämistä, ei itseni estämistä. Ei enää synkkyytä, ei enää masennusta. Nyt olen uusi, jälleensyntynyt minä. Nyt vain entistäkin vahvempi ja varmempi siitä, mitä on minua.

Olen iloinen. Olen värikäs ja innostunut. Olen kova, mutta hellä. 

Olen vahva, mutten vahvempi.

Kiitos<3