torstai 11. helmikuuta 2010

Aarre

Yrittää vain auttaa, antaen toiselle sen kalleimman, minkä omistaa. Säilyttää sitä ensin sisällään, kantaen kuin omaa lastaan. Antaen kaiken hoivan ja rakkautensa. Vihdoin päättää päästää sen vapaaksi, näyttää sen koko maailmalle, kertoa ja jakaa kaikille sen sanomaa. Avaa sielunsa ja ojentaa kätensä kohti ihmisiä. Valo ja lämpö kirkastavat huoneen. Kaikki huoneet. Kaikki näkevät sen. Näkevät, mutta eivät ymmärrä. He eivät halua sitä. He eivät tarvitse sitä.
Vihaisia katseita, vääristyneitä ilmeitä. Supinaa ja kuiskimista.
Miksi? Se ei ole tehnyt mitään pahaa olemassaolollaan. Se vain on, ja se on tosiasia, jolle ei löydy vastaväitteitä.
He eivät ole valmiita. Vaikka kuinka yrittääkin puhua tai huutaa, he eivät tule kuulemaan. Eivät ennen kuin kypsyvät omalla ajallaan. Jätä heidät rauhaan. He eivät ymmärrä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti