Kun kerrankin kokee olevansa hyvä ja haluttu,, tuntee tekevän niin väärin. Ahneita ja kateuden likaamia kasvoja, jotka eivät anna tilaa ilolle ja onnistumiselle. Tietää heidän tekevän ja käyttäytyvän epäreilusti, muttei saa sammutettua omatunnon tuskien aiheuttamaa paloa sisällään. Mitä väärää on taas tehnyt, ollakseen oikeutetusti syytetty omatuntonsa toimesta? Vai onko mikään oikeudenmukaista täällä päin? Tai miksi pitäisikään olla?..
Kaikki eivät onneksi ole sellaisia. Maailman syvimmistä nurkista löytää tuurilla myös niitä, jotka osaavat iloita puolestasi. Aitoja ihmisiä. Miksi olisi väärin iloita onnistumistaan, kun sellainen onni osuu kohdalle? Miksei näyttää tunteitaan, kun on tyytyväinen suorituksensa hedelmiin? Sekä suuri koko, että herkullinen maku samanaikaisesti ovat vaikea saavutus. Onko sitä syytä hävetä? Jos kyyneleitä saa vuodattaa kun epäonnistuu, saa myös hymyillä ja nauraa onnistuessaan.
Mikä tahansa voi mennä yli rajansa. Sekä surun murtama liiallinen lohdun ja säälin vaatiminen, että menestyksen hehkuttelu ja ylpeys. Riippumatta asiasta, meidän on oltava koko ajan valppaina ja pysyä pystyssä tasapainottaen suunnasta toiseen. Jatkuvaa työtä ja tarkkuutta, jota ilman putoaa.
Tuuri on lahja, jonka saamme sattumalta, antamatta vastaan muuta kuin yrityksen. Jos onni nappaa, ja tuuri osuu kohdalle, et kai anna sen mennä ohitsesi ottamatta siitä kaiken irti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti