Onnellisuus. Sen saavuttaessaan kaikki tuntuu niin vakavalta, voimakkaalta ja ikuiselta, ettei suostu kuvittelemaankaan, miten kävisi, jos mitään ei yhtäkkiä enää olisikaan. Miten kaikki voisikaan kerralla murentua käsiin, ja kadota tuhkana tuulen mukana, kun tunne on niin aito ja uskottava? Mtä korkeammalle asetamme onnellisuudemme tason, sitä kovemmin sattuu, kun putoaa.
Reuna ilmestyy jalkojen juurelle yllättäen, nurkan takaa. Emme odota sitä, kuten mitään sellaista, mitä emme halua koskaan tapahtuvan. Se kuitenkin vain tapahtuu meistä riippumatta. Ei usko itseensä, ei koko tilanteen olemassaoloon. Näin ei pitänyt käydä, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan. Masennus ja pettymys itseemme sumentavat kaiken ympärillä. Minun täytyi tehdä jotain väärää. Sen on oltava niin. Jotain, minkä voin korjata ja saada takaisin... Lopulta ymmärrät, että kaikki kävi niin, kuin sen pitikin.

Viimeinkin tunnet olosi helpottuneeksi. Kaikki sanottava on sanottu, kaikki pelikortin pöydällä edessäsi. Vihdoin pahimmatkin kortit, joita piilottelit hihassa, ovat siinä, katseesi kohteena. Paljaina ja avuttomina kuin syksyinen puu, jonka lehdet lentävät tiehensä, vaikka kuinka ne haluaisikin pitää luonaan ikuisesti.

Ei ole paikkaa piiloutua. Ongelma on siinä, ja sille on tehtävä jotain. Juokset karkuun, vai menetät henkesi taistellessa sitä vastaan, minkä tiedät voittavan? Annat asian olla, ja viet ikuisen kysymyksen mukanasi hautaan, vai kuolet tietäen, että teit parhaasi?

Kuinka kaiken kaatavalta se kuullostaisikaan, maailmassa ei taida olla täydellisyyttä. Ei laisinkaan. Pelottaako? Sinua ainakin. Minne käännät vaunusi, kun saatkin tietää, ettei kohdepaikkaasi olekaan? Sitä ainoaa paikkaa, jonne olet matkustanut koko elämäsi? Sitä ainoaa paikkaa, jossa luulit löytäväsi kodin?..

Ehkä oletkin enemmän yksinäisen suden tyyppiä. Miksi pyrkiäkään siihen, mitä on vain yksinkertaisesti mahdotonta saavuttaa. Miksi haavoittaa itseään ja muita virheillään, joista ei koskaan ota opikseen. Miksi tuhota itseään yhä enemmän ja enemmän pala palaselta. Tiedät, että kaikki johti siihen. Tiesit jo silloin, ettet kykene. Olet liian heikko. Naamiosi ei anna sinulle voimia.