Menneisyydestä ei pääse eroon. Vaikka kuinka pyyhkisi muistiaan, aikakoneessa menneisyyteen matkustaessa toteat niiden kuitenkin tapahtuneen. Jatkaaksesi elämää on vain hyväksyttävä kaiken sellaisenaan. Ehkä jopa yrittää oppia niistä virheistään, jotka voisi mielellään unohtaa.
Mitä ihmeen merkitystä voi olla sellaisella, mitä ei enää ole? Vai onko sittenkin? Mitä jos menneisyytemme ohjaa meitä ja elämäämme jatkuvasti? Piilovaltaisesti ja aivopestysti teemme jatkuvasti valintoja, jotka pohjautuvat suoraan kokemuksistamme ja saamista tiedoistamme menneestä. Jos kuitenkin opimme virheistämme, onko sillä väliä? Miksei siis vain elää huoletta tätä päivää, ja toivoa että osaa jatkossa tehdä oikein. On niin paljon koettavaa, niin paljon eri polkuja, joista valita. Ei ole syytä tuomita itseään, jos on tehnyt päätöksen muuttua. Kunhan pitää päätöksestään kiinni. Ei satuttaa muita, eikä itseään.