Mitä tehdä, kun ei ole vaihtoehtoja? Voiko mitään tekemättömyys olla tekemistä? Kun taas tekemistä riittää, toivomme saavan kaiken valmiiksi mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisimme vaipumaan taas siihen koomatilaan, josta kaikki alkoi. Olemme absurdeja ja ristiriitaisia. Saavuttaessamme jotakin, kaipaammekin jotain aivan muuta. Kun on talvi, toivomme kesää. Kun on kesä, talvea. Koskaan omistamamme ei tule riittämään.
Halu kokea uutta on sietämätön. Samalla pelottaa päästää irti vanhasta ja turvallisesta. Epävarmuus ja varmistaminen, ampumalla kahta jänistä samaan aikaan, on pelokas keino saada molemmat, ettei jäisi kokonaan ilman. Naurettavinta onkin, että siinätilanteessa ei saa takuulla kumpaakaan.
Vaikka elämä tuntuukin vaikealta ja monimutkaiselta, jälkeenpäin asioita ajatellen huomaa, kuinka täydellistä se on. Miten sulakkaasti menneisyyden palaset luovat suoran palapelin, jossa kaikki sopii ja jopa kuuluu kohdalleen. Nämä säännöt tietäen et voi kuitenkaan voittaa huoletta. Tietoisuus voi antaa enintään vain mahdollisuuden rentoutua ja olla avoin kaikelle eteensä tulevalle. Se ei takaa voittoa. Vai onko sellaista laisinkaan? Synnymme tähän maailmaan ilman mitään lupauksia siitä, että se olisi meitä kohtaan oikeudenmukainen. Ei ole mitään itsestään selvää ihmisten tasa-arvoa taikka hyvää ja pahaa. "Meidät huijattiin leikkiin, jossa voi vain hävitä.." -CMX.