Loma

Aika on tuntunut niin loputtoman pitkältä. Se vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu pysähtymättä hetkeksikään, mutta kuitenkin antaen jokaisen minuutin tuntua ikuisuudelta.

Sen odottaa kuluvan nopeammin, mutta salaa toivoo, että kiireetön ja huoleton vaihe elämästään jäisi mieleen niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti kuin suinkin on mahdollista.

Hiljaisuuden ja melun yhteinen laulu muuttuu suloiseksi säveleksi, luoden molemmille osapuolille oman soolo-osuutensa.

Kellon hiljainen kuiskaus muistuttaa meitä luomastamme yhteiskunnasta, jossa on säännöt.
Säännöt, joita tulee noudattaa tai muuten olla Outo, Syrjitty, Hullu.

Saksisormi

Before saying anything stop to listen the sounds around you.
They may tell you things you never knew to ask about.

Se voi kertoa enemmän kuin luuletkaan.

Jalat kulkivat muistamatta, kuka olikaan heidän omistajansa.

Langanpätkiä teemukissa.

Sanoit, etteivät ne häiritse sinua, vaikka minä ne sinne pistin.

Tiedän sen, enkä siksi osaa pysähtyä.
Ei rajoja, ei sääntöjä, ei virheitä. Kaikki on hyväksyttävää.

Se on väärin.

Ilma on kuuma.

Se saa tapetin irtoamaan seinästä ja seinän reunan halkeilemaan.

Tyhjä lintuhäkki potee ikävää. Se tietää, ettei mikään palaa enää entiselleen.

Ei koskaan.

Sattuu.
Ei voimia enää yrittää.

Sumu laskeutuu nuorelle ja heikolle kevätnurmelle, antamatta sen nähdä, minne kasvaa. Puut tulevat vain tielle, heijastaen varjonsa myös sinne, missä niiden ei kuuluisi olla.

Ei valoa, ei merkkiä minne mennä. Ei kohtaloa, joka kierisi edessä kuin purkautuva lankakerä. Tai on ehkä näkymätön sellainen. Sellainen, joka ei ole tarkoitettu silmilleni.

Nousuvesi ylittää laidan. Sitä on liikaa, eikä se ole pysäytettävissä.

Puun juuret johtavat niin syvälle maahan, että alkavat tuhoutua maapallon ytimen kuumuudessa. Siihen se johtaa.