Before saying anything stop to listen the sounds around you.
They may tell you things you never knew to ask about.

Se voi kertoa enemmän kuin luuletkaan.

Jalat kulkivat muistamatta, kuka olikaan heidän omistajansa.

Langanpätkiä teemukissa.

Sanoit, etteivät ne häiritse sinua, vaikka minä ne sinne pistin.

Tiedän sen, enkä siksi osaa pysähtyä.
Ei rajoja, ei sääntöjä, ei virheitä. Kaikki on hyväksyttävää.

Se on väärin.

Ilma on kuuma.

Se saa tapetin irtoamaan seinästä ja seinän reunan halkeilemaan.

Tyhjä lintuhäkki potee ikävää. Se tietää, ettei mikään palaa enää entiselleen.

Ei koskaan.

Sattuu.
Ei voimia enää yrittää.

Sumu laskeutuu nuorelle ja heikolle kevätnurmelle, antamatta sen nähdä, minne kasvaa. Puut tulevat vain tielle, heijastaen varjonsa myös sinne, missä niiden ei kuuluisi olla.

Ei valoa, ei merkkiä minne mennä. Ei kohtaloa, joka kierisi edessä kuin purkautuva lankakerä. Tai on ehkä näkymätön sellainen. Sellainen, joka ei ole tarkoitettu silmilleni.

Nousuvesi ylittää laidan. Sitä on liikaa, eikä se ole pysäytettävissä.

Puun juuret johtavat niin syvälle maahan, että alkavat tuhoutua maapallon ytimen kuumuudessa. Siihen se johtaa.

Helpoin tapa päästä vaikeuksista - luovuttaa.

Se ei liene kuitenkaan ratkaisu, vastaus tai finaali. Se on kesken jättäminen. Pelistä lähteminen. Pako eiminnekään.

Valo lämmittää ihoa ja mieltä.
Uusia tuulia, uusia haasteita, uusia ihmisiä... Kummittelevat taakat vetäytyvät pimeiksi jääneisiin koloihinsa, eikä kukaan muista niitä.. Vähään aikaan.. Ennen kuin tilalle syntyy uusia sellaisia.

Olisiko kuitenkin parempi olla ajattelematta sitä aikaa, ja elää nykyisyyttä tässä ja nyt?..